Viimeinen päivä Espanjassa!

Viikko ollaan lomailtu ja huomenna lähtee lento klo 11.00 Suomeen! Jo maanantaina pakatut matkalaukut odottavat kämpän nurkassa lähtöä.
Tultiin tänne kalkkilaivoina, ei osattu sanaakaan espanjaa emmekä osanneet kulkea Fuengirolassa. Nyt lähdemme ruskettuneina, vähän espanjaa osaavina ja tunnemme Fuengirolan kadut jo aika hyvin.
Tämä viikko on löhöilty rannalla ja käyty vielä vähän shoppailemassa, maanantaina molemmilla alkaakin jo OIKEAT työt.
Tämä päivä huipentui siihen kun näimme rantaa vartioivan hengenpelastajan tositoimissa. Ei sitten osattu sanoa että meinasiko joku faari hukkua vai oliko hänellä sairauskohtaus mutta sinne se hengenpelastaja lähti ensin juosten ja sitten uiden aika pitkälle aaltoihin pelastamaan vanhaa miestä.

Tässä vielä muutamia kuvia matkan varrelta.

Fish spa Torremolinoksessa.

Bioparc Fuengirola.

Turistiranta.

Paellaakin piti maistaa.

Kirsi VS. Elvis Burger. "Syö lautanen tyhjäksi ja saat ilmaisen cocktailin."
Kirsi 1, Elvis Burger 0.

Paikalliset juhlivat San Juan päivää eli periaatteessa juhannusta.

Delfiiniristeilyllä ilman delfiinejä.

TJ 0 TYÖPÄIVÄÄ !!!

480 työtuntia ja 720 pyöräiltyä työmatkakilometriä takana! Näihin mahtuu niin hyviä kuin huonojakin päiviä mutta nyt se on ohi! Tätä ollaan odotettu, ja kauan!

Väsyneenä ja into piukeena jo aamusta.

Viimestä kertaa pyörät yhtä aikaa parkis työpaikalla!

Ollaan monta kertaa mietitty yhteen kysymykseen vastausta, koska se mitä luultavammin tullaan meille koulussa esittämään: suositellaanko me tätä harjoittelupaikkaa?

Monen pohdiskelukertojen jälkeen voimme vain päätyä yhteen vastaukseen: ei kommentoida. Jokaisessa työpaikassa on hyvät ja huonot puolensa ja niin oli myös Hotel Beatriz Palace & Spa:ssa. Jos suositeltaisiin jotakin harjoittelupaikkaa sen pitäisi olla aivan täydellinen.
Kumpaakaan ei kuitenkaan kaduta että tänne lähdettiin ja töissä sai aina töitä tehdä. Sen kuitenkin huomasi, että harjoittelijat tietenkin saivat ne ”ei niin toivotut” hommat. Se oli kuitenkin odotettavissa.
Ihan ok paikka tää oli.

Viimeinen näkymä Hotel Beatriz Palace & Spa:sta. ADIOS!

Fuengirola paikkana oli kiva. Se oli lähellä kaikkea ja täältä oli hyvät yhteydet joka paikkaan (juna ja bussi). Fuengirola on ehkä kuitenkin enemmän eläkeläisten ja perheiden lomakohde mutta kyllä täälä nuoriakin on.

Ihmiset ovat ystävällisiä ja varsinkin autoilijat ovat kävelijöille todella ystävällisiä sillä he aina pysähtyivät ja antoivat tietä. Autoilijat kuitenkin helposti hermostuivat toisiin autoilijoihin ja usein kuuli tööttäyksiä.
Koiraihmisiä näkyi täälä myös tosi paljon. Usein aamuisin ja oikeastaan pitkin päivää tuli rantakadulla ihmiset vastaan koiriensa kanssa.

Nyt 9 päivää lomailua ja juhannuksen viettoa ja sitten päästäänkin jo takaisin Suomeen! Myös sitä ollaan molemmat jo odotettu viimeisen kuukauden ajan!

 

Janika joutuu tänää vielä mennä neljäks tunniks töihin, BUHAHAA.

Viimeinen viikko salissa!

Heissan!

12 tuntia töitä jäljellä, ei voi muutaku hymyillä. Nämä 6 viikkoa salin puolella on menny tosi nopiaa, hyvä vaan sillä pian ollaan kotona. Tosiaan koko sen ajan olin samoissa työvuoroissa eli 8-12 ja 19.30-23.30. En kyllä pystyis tollasia vuoroja tehdä montaa vuotta putkeen, onneksi suomessa ei ole siestaa.

Tehtävät:

Aamun aloitin yleensä laittamalla servetit terassin pöytiin, jonka jälkeen jäin yleensä tunniksi siivoamaan pöytiä ja kantamaan kahvia asiakkaille. 9 mais töihin tuli yleensä ainaki 5 uutta työntekijää, joten sain poistua taka vasemmalle ja mennä kiillottamaan aterimia ja laseja iltaa varten. N. 10.30 siirryn takaisin saliin ja aloitan kattamaan pöytiä illalliselle. Kun sali on tiptop, alkaa ärsyttävin ja hikisin homma eli ROPA, eli kaikki 50000 pöytäliinaa "pussitetaan" ja roudataan lavanderiaan eli pyykkitupaan. Sit pääsen kotia odottelemaan innolla iltaa. :)

Iltavuorossa saan onneksi taas mennä kiillottamaan aterimet ja lasit. Kiillotuksen jälkeen laitan kahvikupit valmiiksi pinoihin, jonka jälkeen taittelen servetit aamiaiselle. Kun kaikki valmista menen taas kattamaan salia aamupalaa varten, jonka jälkeen TAAS ropa. Ilta pulkassa ja olen ihme kyllä päässyt joka ilta ajoissa kotiin, päivällä on pari kertaa mennyt ylitöiksi, mutta ei se mitään haittaa.

Mielipiteeni:

Sali ei ole edelleenkään mun juttu, mutta en valita ku ei sitä kestäny ku 6 viikkoa. Onneksi ei tarvinnut olla paljon salissa keräilemässä likaisia astioita ja kuuntelemassa valittavia asiakkaita. Mutta kyllä tuo kiillotuski tulee jo korvista ulos. Tarjoilijat oli toosi mukavia, yhtä ihmistä lukuunottamatta (eikä siitä sen enempää :)).

Mahtava kokemus, hyvä että lähdettiin tänne. En siis kadu vaikka oli myös niitä huonoja päiviä. Tutustuin uusiin ihmisiin (suomalaisiin), sain ihanan rusketuksen, rahaa meni mutta menkööt, onneksi pääsee heti töihin ku ollaan Suomessa. Kävi pari kaveriaki moikkaamas ja meillä oli ratkiriemukasta (Jenkku ja Joonas ;)) Kirsi on loistavaa matkaseuraa ja ei me nyt niin kovin paljo olla edes tapeltu, hahaha 

TJ 10!!

Viimeinen viikko keittiöllä!

Viisi viikkoa keittiötyöskentelyä takana ja on jo todella innostunut fiilis että työt loppuu. Vielä neljä päivää jäljellä! :)

Keittiöllä työvaatteina oli omat kokkivaatteet.

Keittiöllä työskentelin aina aamuvuorossa 8-16. Aamuvuorossa oli lisäkseni aina yksi tai kaksi muuta kokkia, mutta päivän mittaan kuitenkin kokkeja tuli aina enemmän valmistelemaan päivän tai illan juttuja.

Enimmäkseen työskentelin keittiön kylmällä puolella missä huoneenlämpö oli koko ajan 16 asteen 

paikkeilla. Kylmän puolen lisäksi oli lämmin keittiö ja leivonnaishuone joissa työskentelin aika harvoin.
 

Kylmän puolen keittiötä.

Kylmän puolen keittiötä. Ja tässä nurkassa työskentelin eniten.

Mitä tein?

- Erilaisten juustojen, kinkkujen ja makkaroiden viipalointia sellaasella sirkkelin näköösellä koneella
- Aamupalabuffetin pöytien täyttämistä
- Illallis- ja aamupalabuffetin esivalmistelua
- Erilaisten kalojen ja lihojen viipalointia
- Pilkoin ananasta, meloonia, tomaattia, paprikaa, kesäkurpitsaa, munakoisoa, sipulia ja vesimelonia
- Leivitin kaikenlaista
- Täytin kaikkia eri kippoja ja kappoja seuraavan päivän aamupalaa varten
- Tein salaattia henkilökunnan ruokalaan
- Tein ”vecisa” ja ”del dia” nimisiä napostelulautasia joillekki yli tärkeille ihmisille
- Keräsin aamupalabuffetin pois
 

Muun muassa näitä kippoja ja kappoja täyttelin joka päivä.

Kuva siitä "sirkkelin  näköösestä koneesta". Tässä menossa serrano-kinkun viipalointi.

Mielipiteeni keittiötyöskentelystä?
Keittiöllä oli tosi rentoa. Ainut hetki kun oli aina oikein kiire oli yleensä klo 9-10 kun piti täytellä aamiasbuffettia tiuhaan tahtiin, koska olin aina yksin täyttämässä sitä. Loppupäivän työskentelinkin yksikseni tehden kaikkia yllä mainittuja tehtäviä.

Välillä keittiöllä tuntui niin kuin tekisin kaiken itse ja muut vain oleilivat, mutta ainakin tekemistä riitti. Kuitenkin yleensä puoli kahden jälkeen alkoi vähän tylsemmät hetket kun ei aina ollut kovin paljon enää tekemistä. Silloin menin auttamaan muita kokkeja illallisen kanssa.
 

Tässä on ne napostelulautaset, jotka menivät tärkeille vieraille. Vasemmalla "vecisa" joka oli aina samanlainen (kiposta puuttuu pähkinät) ja oikealla on "del dia" ja se vaihteli aina joka päivä, tässä on torstain "del dia".

Keittiö oli ehdottomasti paljon mukavempaa hommaa kuin sali! Olin onnekas että pääsin ensimmäiseksi salivuoroihin, koska nyt tämä harjoittelun loppuvaihe oli rennompaa.

 

- Kirsi ja keittiöläiset kutsuivat mua nimillä ”Kirsi, kris, kipi, kirstiin, mari”

Jeeuu!

Kerkes siinä vähä jo pinna kiristyä mutta onneksi työvuoro asiat on nyt kunnossa. Ensi viikon perjantaina on vipa työpäivä eli 6 työpäivää jäljellä. Alla olevat kuvat kuvaa meidän fiiliksiä aika hyvin tällä hetkellä :D

Ensi viikolla sit kirjotellaan enemmän salin ja keittiön tehtävistä, vaikka samoja juttuja me ollaan tehtyki.

Ongelmia "paratiisissa"!

Koko harjoittelu on sujunut ongelmitta kunnes saapui tämä kaunis päivä. Harjoitteluviikot ovat käymässä vähiin ja tunnit ovat pian täynnä. 12 viikkoa eli 480 tuntia töitä tulee täyteen ensi viikon perjantaina. Koska olemme kirjoittaneet työsopimuksen 29.päivälle asti, niin meidän harjoittelupaikka on jotenkin keksinyt että meidän pitää tehdä töitä sinne asti. Meille tulisi siis 5 päivää eli 40 tuntia ylitöitä. Ei kiva, ei ollenkaan.

Janika on tänään yrittänyt kaikkensa selittäessään heille että meidän tunnit on täynnä mutta he eivät muka ymmärrä. Myös jopa hotellin johtaja on sanonut että meidän pitäisi olla töissä 29.päivä asti, mutta ei paljon voi selittää sille koska emme ole koskaan nähneet häntä. Jopa silloin ensimmäisenä työpäivänä kun annoimme respaan meidän työsopimukset Jorgen (eli hotellin johtajan) allerkirjoitettavaksi, hänellä kesti yli 2 viikkoa kirjoittaa ne. Emme siis ole nähneet häntä kertaakaan.

Voimme tällä hetkellä sanoa, että olemme omillamme tämän asian kanssa, sillä apuja emme saa kotisuomesta. Huomenna yritämme vielä kerran yhdessä selittää asiamme ja toivottavasti he kans uskovat sillä meidän joustavuus on nyt loppu. Jos eivät niin toivottavasti hotellin omistaja Jorge on paikalla ja hänellä on aikaa että voimme mennä itse selittämään asian.

Eli: vinkkinä niille jotka joskus haluavat tulla tänne (mitä epäilemme tämän blogin nähdessään) sopikaa ylimääräisestä viikosta etukäteen esimiesten kanssa, vaikka työvuorolistat tehdään aina paria päivää ennen seuraavaa viikkoa eli työvuorolistat tehdään vain yhdelle viikolle kerrallaan. Meille nimittäin tätä asiaa tänne lähtiessämme ei kerrottu.

Tämä kirjoitus on vain SUUNTAA ANTAVA siitä minkälainen olotila meillä molemmilla tällä hetkellä on.
 

TJ (toivottavasti) 7 TYÖPÄIVÄÄ.

TJ 18 TAKAS SUOMEEN.

Marbella!

Tulipahan eilenkin käytyä Marbellassa mitä ollaan jo kauan aikaa suunniteltu. Mentiin sinne bussilla, koska junia sinne ei mennyt. Maksoi 2,93€ ja bussi oli tietenkin aivan täynnä ihmisiä, mutta onneksi saatiin istumapaikat. Matka Marbellaan kesti noin tunnin.

Kiersimme eka paikkoja Marbellan keskustassa, mutta sieltä löytyi samoja kauppoja mitä muualtakin, joten emme niitä kauaakaan jaksaneet kierrellä. Montaa kauppaa sielä ei kuitenkaan ollut, tai sitten ne olivat piilossa jossain.

Löysimme jotenkin myös tiemme Marbellan vanhaan kaupunkiin, missä oli paljon pieniä katuja ja pikkukauppoja.

Vanhasta kaupungista lähdimme kohti rantaa ja siinä matkalla menimme jonkun kivan puiston läpi.

Rannalla tuuli niin kovaa ettemme sielä jaksaneet kauaakaan olla ja sitten päätimme lähteä Puerto Banukseen, mikä pitäisi olla se "rikkaitten paikka."

Puerto Banukseen oli noin 8 km matka, joten sinnekkin piti mennä bussilla. Pienen etsimisen ja tutkimisen kautta löysimme oikean bussin. Matka sinne maksoi 1,93€.
Ensimmäisenä kun pääsinne Puerto Banukseen menimme syömään Hard Rock Cafeeseen.

Tämän jälkeen lähdimme kohti rantaa etsimään niitä rikkaitten huvijahteja ja ferrareita. Rannalta löytyi paljon merkkiliikkeitä joten ajattelimme että olemme oikeassa paikassa.

Kiersimme satamaa ympäriinsä ja näimme muutaman hienon huvijahdin ja upouusia audeja ja bemareita mutta ne ferrarit jäi bongaamatta.

Kun tulimme rannalta kiersimme vielä muutamassa "normaalihintaisessa" kaupassa ja sen jälkeen lähdimmekin etsimään taas bussia. Se oli vaikea löytää mutta löysimmepähän kuitenkin.

Kaiken kaikkiaan Marbella oli aika pettymys, ehkä senkin takia koska meillä oli niin suuret odotukset. Mutta tulipahan käytyä! :D
Ja ei enää onneksi ikinä tarvitse täälä mennä bussilla minnekkään. Se oli helppoa mutta kuitenkin niin vaikeaa, juna on paljon kätevämpi.